Coco ja Donna

Sunnuntaina minulla oli leikkitreffit Cocon ja Donnan kanssa, ne on minun hyviä ystäviä, varsinkin Donna. Coco on enempi Windyn ystävä niillä on omat vanhusten jutut. Coco on 9-vuotias ja rotuja siinä on niin montaa, ettei edes tiedetä, että miten montaa, minusta se on aika siisti juttu, enempihän on monesti parempi. Donna on minua pari kuukautta nuorempi ja rodultaan saksanpaimenkoira. Kun me oltiin nuorempia minä kiusasin Donnaa koko aika ja Kettu kielsi, mutta ei se paljoa auttanut, sitten piti lopettaa, kun Coco tuli sanomaan, että tommonen ei sovi. Coco on aika tiukka muori vaikka näyttääkin leppoiselta. Kyllä minä edelleen vähän Donnaa jallitan, mutta se osaa jo pistää vastaankin.

Leikkimään me mentiin autolla, Donna ja Coco tulivat hakemaan minua ja Kettua ja sitten me mentiin kaikki yhdessä. Cocon mielestä minä vein sen ikkuna näkyvyyden ja se vähän minua komensi, mutta minä heilutin vain häntää. Niin me ajeltiin maalle ja päästiin juoksemaan ja riekkumaan metsään ja pellolle.

Hauskaa oli, mutta kyllä väsytti, kun päästiin kotiin, aloin jo vähän kotimatkalla pilkkiä autossa.

Illalla kun Kettu värjäsi hiuksia, minä kuitenkin lueskelin vähän mainoksia, mutta kyllä se pisti sitten taas nukuttamaan. 

~Aikku

Yllätys!!!!

Moikka!

Tänään järjestin Ketulle yllätyksen päivän aikana, kun se oli töissä. Kettu sanoo, että leikin Houdinia ja tulin ulos päiväaitauksestani, mutta oikeesti se oli ihan vahinko. Nojasin aitaan ja hups olinkin jo vapaana. Oho. Siitä se ajatus sitten alkoi kehittyä.

Tutkin ensin vähän mitä oli esillä ja löysin ilokseni hiuslakkapullon, puuteria ja tassuvoidetta, kivoja kaunistautumisjuttuja. Kaunistautumisen jälkeen päätinkin sitten vähän koristella. Tulppaanit näytti vähän tylsiltä maljakossa niin ripottelin niitä sitten lattialle. Maljakkokin siinä rytäkässä kaatui ja lattia vähän kastui, mutta tekevällehän sattuu.

Yllätys ei ihan mennyt putkeen, kun Kettu oli sitä mieltä että olin ollut tuhma ja keräsi kaikki koristeet pois, eikä edes oikein huomannut minua, joskus sitä on vaan niiiiin vaikea miellyttää. 

~Aikku

Halon tappajaiset ja metsäilyä

Käytiin  lauantaiaamun ratoksi metsäkävelyllä meidän lähimetsässä. Minulla oli hurjan mukavaa, tapoin yhden halon ja annoinkin sille oikein kunnon selkäsaunan. Sitten kävin kiipeilemässä kallioilla, otin kiinni lumipalloja ja juoksin muuten vaan hulluna.

Iltäpäivän otinkin rauhallisemmin ihan vaan köllötellen Ketun kainalossa.

Terveisin Aikku

ps. kuvat saa isommaksi niitä klikkaamalla.

Mother's Little Helper

Soltar's la Cenerentola

Soltar's la Cenerentola eli Windy, Vilppu, Vinsetti, Vilpura, Pieni idiootti on minun ikioma isosisko vaikkei se iso kyllä olekaan, paitsi kuulemma rotuisekseen, Windy on nimittäin italianvittikoira.

Windy on syntynyt 21.9.2004 ja muutti Ketun luo puolivuotiaana käytyään ensin tarkastamassa yhtä toista kotia. Windy on kuulemma ollut nuorena tyttönä aika mahdoton tapaus ja säikytellyt Kettua monet kerrat, mutta nykyisin se on jo vanha ja vähän tylsä. Meillä on Windyn kanssa kuitenkin samat prioriteetit; 1.Ruoka 2. Metsästys 3. Hoomio.

Minä 11 viikkoa ja Windy ~10-vuotta.

Minä 16 viikkoa ja Windy ~10-vuotta.

Minä 6 kuukautta ja Windy ~10-vuotta.

Minä 11 kuukautta ja Windy ~10-vuotta.

Minä tykkään Windystä hirveästi vaikkei se oikein minun kanssa leikikään. Ennen se leikki enemmän, mutta nykyisin se ei suostu edes juoksemaan vapaana, jos minä olen lähellä, se on vähän tylsää, koska minä haluaisin vain leikkiä. Usein minä sen Windylle kerronkin, ensin ihan nätisti, mutta sitten minulla nousee kierrokset ja ärisenkin vähän, että nyt liikkeelle siitä. Sellaisesta Kettu ei tykkää ja aina se sitten komentaa. Lopulta Windykin vähän suuttuu ja nakuttaa hampaita ja hyppii silmille. Sisällä me hellitellään ihan nätisti, välillä ja pestään toistemme korvia, että kyllä varmaan Windykin minusta ainakin ihan pikkasen tykkää.

Tässä me ollaan kaikki yhessä kasassa.