Aprillipäivänä me käytiin montuilla juoksemassa. Vaikka Windy on kyllä ihan tylsä eikä juokse. Sen mielestä ilmakin oli ihan liian kylmä ja kurja ja se tahtoi koko ajan vaan kotiin. En ihan tajuu sen aivoituksia. Välillä minä koitan vähän komentaa sitä leikkimään tai no mikä nyt on vähän. Vähän härkin ja komennan ja käyn päälle. Sitten se mulle suuttuu ja nakuttaa hampaita ja sitten Kettu suuttuu myös ja sitten mä jatkan muina tyttöinä matkaani ja tulen kohta uudelleen vähän härkkimään.
Kettu sanoo, että tässä me ollaan Windyn kanssa ihan oman itsemme näköiset, minä en ihan tiedä onko se kivasti sanottu.
Jee, hiekkaa, mun lempparii!
Näin me vahditaan.
~Aikku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti